Tässä on kuva siitä, miten citykissa ulkoilee, kun pakkasta on tuollaiset 15 astetta ja lunta kinoksiksi asti. Tällaisessa tilanteessa mamma vetää naulakosta löytyvästä valikoimasta niskaansa muhkeimman ja lämpimimmän näköisen hupullisen takin ja jalkaansa kengät, joissa on pisin varsi. Asu voidaan viimeistellä esimerkiksi kaulahuivilla. Kissa otetaan syliin ja kietaistaan takin liepeiden alle suojaan niin, että vain pää näkyy. Kun mamma ja kissa ovat valmiita, astutaan villiin luontoon. Ulkona seisoskellaan ensin paikallaan noin viisi minuuttia, sitten kävellään pieni ympyrä ja lopuksi palataan lämpimään taloon.

Eilen Sanni yritettiin viedä ulos valjaissa. Se käveli innoissaan ovesta ulos ja rappuset alas. Silloin kissa tajusi, miten paljon pakkasta on, ja alkoi peruuttaa. Pienen kiskomisen jälkeen Sanni asteli vielä pari metriä ja sitten se teki uuden pakoyrityksen. Ei siinä ihminen narun toisessa päässä voinut tehdä muuta kuin tuoda kissan takaisin sisään.

Ostin meille yksi päivä hienoimmat joulukalenterit koskaan kun K-Market oli alentanut heti 1. päivä kaikki kalenterit. Ilmeisesti Sanni olisi halunnut oman, illalla se repi omastani kaksi jo avointa luukkua irti ja pisti ne silpuksi.

Näin jotain, joka varmasti olisi Sannin joululahjatoivelistalla, jos kissa sellaisen laatisi. Verkkokauppa.com kehuu, että “Cat Playhouse – Fire Engine – leikkilaatikko kissalle. Cat Playhouse on hulvattoman hauska leikkilaatikko kissoille.”

Mainospuhetta, mutta kyllä Sanni tuollaisesta pitäisi. Tällä hetkellä meillä on keittiön lattialla uuden mikromme pahvilaatikko kissaa varten. Paloauto olisi varmasti kymmenen kertaa kovempi juttu.

Valikoimassa olisi tosin myös lentokone ja tankki…

Kun tulin tänään kotiin, se ei tullut ovelle vastaan. Yleensä se aina tulee, mutta en kuitenkaan aivan heti alkanut etsiä sitä. Kun sitä ei näkynyt vielä hetken eikä kahdenkaan kuluttua, aloin huhuilla. Ei merkkiäkään.

Kävin läpi tavallisimmat paikat, joissa se viettää aikaansa. Se ei ollut makuuhuoneessa pienen vaatekaapin päällä. Se ei ollut keittiön kaapin päällä. Se ei ollut olohuoneen sohvalla eikä ikkunalaudalla eikä edes raapimapuun tunnelissa.

Seuraavaksi tutkin vähemmän todennäköiset paikat, mutta se ei ollut ainakaan sohvan takana. Hetken jo luulin kuulleeni jotakin sängyn alta, mutta ei se kuitenkaan ollut sielläkään.

Avasin ikkunan, mikä on yleensä takuuvarma houkutin, mutta tällä kertaa kikka ei toiminut.

Sitten minun piti jo siirtyä vaikeampiin paikkoihin, kuten makuuhuoneen suureen vaatekaappiin. Tarkastin kaapin hylly hyllyltä siltä varalta, että se olisi päässyt kaappiin, kun Sakari on hakenut vaatteitaan. Ei se ollut paitojen välissä.

Pian jouduin jo soittamaan Sakarille ja kysymään, missä Sanni oli, kun hän lähti kotoa. “Vaatekaapin päällä. Ei, odota, keittiössä syömässä sittenkin.”

No siitä tiedosta ei ollut apua. Oli koluttava ihan joka paikka.

Siellä se sitten oli, pienessä vaatekaapissa, kerällä alimmalla hyllyllä. Katseli sen näköisenä, että hei vaan, turhaan huolehdit – mukavastihan aika meni täälläkin.

En todellakaan tiedä, miten se sinne pääsi, koska kaappia ei ole avattu koko päivänä ja oven edessä oli käsityöpussi. Ovet olivat tiukasti kiinni.

Hyvä, että löytyi.