Saimme Sannin kanssa jouluaatonaattona liput päivän viimeiseen junaan. Lipunmyyjä totesi, että lemmikkipaikkoja oli vapaana enää muutama kappale ja vain siinä yhdessä junassa.

Matkan aikana Sanni ei saanut nukuttua, koska se oli liian utelias junanvaunun tapahtumista ja tarpeeksi rohkea lähteäkseen seikkailemaan. Kissa pyöri lattialla istuimeni ympärillä, sai osakseen ihastelua ja ehti tutustua kahteen koiraan. Toinen koirista oli tottunut kissoihin, eikä se siksi välittänyt Sannista paljoakaan. Toinen oli vasta kolmen kuukauden ikäinen pentu ja niin innoissaan kaikesta, ettei se jaksanut keskittyä Sanniin kuin muutaman nopean nuuhkaisun verran.

Perillä Sanni on ollut yhtä ihastunut Sasu-kissaan kuin aina ennenkin. Missä Sasu, siellä Sanni. Ystävyyttä tosin rajoittaa se, ettei Sanni pääse ulos kuin jonkun sylissä. Kesäisin kissaa on talutettu valjaissa pitkin pihaa, mutta nyt en viitsi päästää sitä rapaamaan itseään. Ei Sanni tosin ole muuta kaivannutkaan, vaan on ollut tyytyväinen päästyään muutaman kerran päivässä verannalle seuraamaan ulkomaailman ihmeitä.

Sisällä joulukuusi on edelleen pystyssä ja itse asiassa täysin koskematon. Sannilla on tainnut olla sen verran paljon kaikkea muuta tekemistä, etteivät tylsät kuusenpallot ole kiinnostaneet sitä.

Brenna-koira mielellään nuolisi Sannia ja juoksisi kissan kanssa ympäriinsä. Sanni ei oikein arvosta hyviä aikeita - ei arvostanut varsinkaan sillä kerralla, kun Brenna leikistä innostuneena rojahti makaamaan kissan päälle. Sanni ei puolustautuessaan yleensä käy koiran kimppuun, vaan joko melko hellästi taputtelee koiraa nenälle tai pakenee jonnekin koiran ulottumattomiin. Tosipaikan tullen kissa etsii koiran korvan (koira tosin arvaa, mitä tuleman pitää ja yrittää painaa korvat tiukasti taakse) ja näykkäisee, jolloin koira ymmärtää yskän ja perääntyy hetkeksi. Toisinaan Brenna ja Sanni kyllä nukkuvat sopuisasti nenät vastakkain.

Minulle ja Sannille saattaa käydä hieman köpelösti tämän joulun liikenteessä. En ole ollut varma, millä junalla yritämme päästä joulunviettoon, joten lipun ostaminen on tänäkin vuonna venynyt turhan pitkälle.

Eilen lemmikkipaikkoja oli vielä vapaana kaikissa muissa junissa paitsi meille parhaassa vaihtoehdossa. Tänä iltana VR:n nettipalvelu ei lupaa lemmikille paikkaa enää mistään sunnuntain junasta. Saapa nähdä, mihin tässä joudutaan. Istumme varmaan lemmikkivaunun lattialla, kun ei kissan kanssa voi ravintolavaunussakaan notkua.

Paketoin tänä iltana luultavasti tämän joulun viimeisen lahjan. Sanni pyöri jälleen mukana ja tulos oli ruttaantunutta paperia ja imeskeltyä lahjanauhaa. Kissa syöksähteli levällään olevan lahjapaperin alle ja yhteen pakettiin Sanni yritti väkisinkin työntyä mukaan. Rullassa oleva lahjanauha oli kissan mielestä kiinnostavaa, paketin ympärille käärittävä nauha vielä kiinnostavampaa ja käherrettävä nauha suorastaan kiinnostavuuden huippu. Leikkasin Sannille ihan omankin pätkän, mutta sepä ei (tietenkään!) ollut niin kiva juttu kuin minun käsittelemäni nauhat.

Että hyvää joulua vaan kaikille, jotka ovat meiltä lahjoja saaneet ;) Ps. paketin mukana mahdollisesti seuranneilla kissankarvoilla on jouluaatosta laskien 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus :P

Tässäkin blogissa ehdittiin jo mainita joulukuusi. Joulu on monestakin syystä jännittävää aikaa, eikä ajatus leikkikaluilla koristeltavasta kiipeilypuusta ainakaan vähennä innostustani joulutouhuiluun.

Viime vuonna tyydyin leikkimään minua varten kuusen alaoksalle asetetulla koristepallolla ja nauhanpätkällä. Tänä vuonna saatan kaivata jo hieman enemmän leluja ja nyt yletynkin paljon viimevuotista korkeammalle. Olen kuullut, että joku sukulaiskissoistani harrasti nuorempana joulukuusessa kiipeilyä. Sitä saattaisi olla metkaa kokeilla, jos en jonain päivänä saa Sasusta tai Brenna-koirasta leikkiseuraa.

Avasin muutama päivä sitten pitkästä aikaa Latz-purkin. Sanni on syönyt jo yli puolet ruoasta, joten hyvältä vaikuttaa. Lihapalat uiskentelevat erittäin runsaassa kastikkeessa, mikä saattaa nostaa ruoan suosiota.

Kesään asti Sanni oli lähes kaikkiruokainen kissa, sillä sille kelpasivat aivan halvimpia tuotemerkkejä lukuunottamatta kaikki kissanruoat. Neidin suosikkeja olivat Latzit. Kesällä olimme muutaman viikon pois kotoa, joten kissan ruokailutottumuksiin tuli muutos. Palattuamme kotiin Sanni on suostunut syömään ainoastaan Purinan valmistamia, pikkuruisiin purkkeihin pakattuja Gourmet Gold -ruokia. Niistäkin kelpaavat vain Casserole Selection -monipakkaukseen kuuluvat maut. Iamsin lihat maistuisivat myös, mutta niitä ei ainakaan vielä ole löytynyt mistään lemmikkieläinliikkeestä parinkymmenen kilometrin säteellä.

Kesän jälkeen siis alkoi nirsoilu. Lisäksi vain muutamien viikkojen aikana muuttui kuivaruoan ja purkkilihan suhde. Aiemmin Sanni söi pääasiassa purkkiruokaa ja täydensi ruokavaliotaan raksuilla. Nykyään kuivaruoka on pääosassa ja purkkiruokaa kuluu vain vähän - siksi olen mukisematta ostanut noita pieniä Gourmeita. Latzin raksut tekevät kauppansa, mutta Sannin ehdoton suosikki on Purinan One Indoor Formula. Kotiin kantamani Royal Caninit eivät saaneet kissan hyväksyntää, mutta se onneksi syö Royal Caninia One-raksujen seassa.