Joulunviettoa

Saimme Sannin kanssa jouluaatonaattona liput päivän viimeiseen junaan. Lipunmyyjä totesi, että lemmikkipaikkoja oli vapaana enää muutama kappale ja vain siinä yhdessä junassa.

Matkan aikana Sanni ei saanut nukuttua, koska se oli liian utelias junanvaunun tapahtumista ja tarpeeksi rohkea lähteäkseen seikkailemaan. Kissa pyöri lattialla istuimeni ympärillä, sai osakseen ihastelua ja ehti tutustua kahteen koiraan. Toinen koirista oli tottunut kissoihin, eikä se siksi välittänyt Sannista paljoakaan. Toinen oli vasta kolmen kuukauden ikäinen pentu ja niin innoissaan kaikesta, ettei se jaksanut keskittyä Sanniin kuin muutaman nopean nuuhkaisun verran.

Perillä Sanni on ollut yhtä ihastunut Sasu-kissaan kuin aina ennenkin. Missä Sasu, siellä Sanni. Ystävyyttä tosin rajoittaa se, ettei Sanni pääse ulos kuin jonkun sylissä. Kesäisin kissaa on talutettu valjaissa pitkin pihaa, mutta nyt en viitsi päästää sitä rapaamaan itseään. Ei Sanni tosin ole muuta kaivannutkaan, vaan on ollut tyytyväinen päästyään muutaman kerran päivässä verannalle seuraamaan ulkomaailman ihmeitä.

Sisällä joulukuusi on edelleen pystyssä ja itse asiassa täysin koskematon. Sannilla on tainnut olla sen verran paljon kaikkea muuta tekemistä, etteivät tylsät kuusenpallot ole kiinnostaneet sitä.

Brenna-koira mielellään nuolisi Sannia ja juoksisi kissan kanssa ympäriinsä. Sanni ei oikein arvosta hyviä aikeita - ei arvostanut varsinkaan sillä kerralla, kun Brenna leikistä innostuneena rojahti makaamaan kissan päälle. Sanni ei puolustautuessaan yleensä käy koiran kimppuun, vaan joko melko hellästi taputtelee koiraa nenälle tai pakenee jonnekin koiran ulottumattomiin. Tosipaikan tullen kissa etsii koiran korvan (koira tosin arvaa, mitä tuleman pitää ja yrittää painaa korvat tiukasti taakse) ja näykkäisee, jolloin koira ymmärtää yskän ja perääntyy hetkeksi. Toisinaan Brenna ja Sanni kyllä nukkuvat sopuisasti nenät vastakkain.