Teimme Sannin kanssa tässä taannoin parin päivän sukuloimismatkan. Mennessä matkustimme henkilöautossa, mikä ei jostain syystä ollut kissan mieleen. Koko matkan ajan se istui sylissäni ja naukui. Välillä se rauhoittui hetkeksi, mutta kohta konsertti alkoi taas. En ymmärrä, mistä kissan käytös johtui. Sanni on useimmiten autossa täysin rauhallinen, mutta utelias, ja se haluaa vain katsella ikkunasta ulos.

Perillä Sanni teki ensin laajan ja perusteellisen tutkimuskierroksen ja etsi talosta mielestään parhaat paikat - toisin sanoen korkeimmat. Maatessaan parvelle johtavien portaiden yläpäässä se huomasi katonrajaan asetetun täytetyn näädän. Kissa kurkki näätää pää pitkällä puolelta ja toiselta, se tuijotti ja tarkkaili, mitä tuo toinen otus mahtaisi tehdä. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä Sanni päässyt kiipeilemään näädän luokse, kissa antoi asian olla.

Vähän myöhemmin Sanni huomasi erään kaapin päällä ylväänä seisovan täytetyn korpin. Kaapin vieressä oli työpöytä, ja kissa kävi aina välillä pöydän reunalla mittailemassa välimatkaa. Sannista huomaa, milloin se aikoo hypätä, sillä se nousee istumaan takatassujensa päälle ja sen takapuoli alkaa heilua. Sen vuoksi osasin ennakoida kissan aikeet ja nostin sen kerta toisensa jälkeen pois pöydältä. Lopulta Sanni tietenkin keksi hetken, jolloin kukaan ei osannut olla varuillaan, ja pomppasi tarkasti ja siististi korpin viereen.

Olin olettanut, että kun kissa pääsee linnun kimppuun, seurauksena on sulkasato. Näin jo mielessäni lattialle kopsahtaneen korpin, joka on menettänyt puolet sulistaan. Painiottelussa irronneet sulat ovat levinneet huoneen lattialle ja niiden päällä istuu voitonriemuinen kissa. Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Sanni istui kiltisti korpin vieressä kaapin päällä ja tutki lintua, mutta ei koskenut siihen. Nähtyään tarpeeksi kissa hyppäsi itse lattialle.

Kotimatkan teimme bussilla. Sanni ei ollut koskaan aiemmin ollut bussissa, joten en ollut varma, miten se suhtautuisi - etenkään hankalan menomatkan jälkeen. Kissa oli tavalliseen tapaansa erittäin utelias. Sanni oli nukkunut aiemmin päivällä vain hetken aikaa, joten sitä väsytti todella paljon. Uteliaisuus vei silti voiton unista. Painoin penkkini takaviistoon ja yritin rauhoitella kissan nukahtamaan vatsani päälle. Hetkittäin se makailikin rauhassa ja antoi silmiensä lupsahdella kiinni. Välillä sen kuitenkin oli päästävä kurkkimaan bussin käytävällä eteen ja taakse, ettei mitään kiinnostavaa vain olisi tapahtumassa juuri sillä hetkellä ja aivan sen nenän edessä. Todettuaan, että kaikki oli rauhallista, Sanni palasi jälleen hetkeksi syliini ja sulki silmänsä. Samaa uneliasta tarkkailua jatkui koko matkan ajan, ja kissa uskalsi nukahtaa vasta kotona.

Sanni on kova tyttö katsomaan urheilua televisiosta. Tälläkin hetkellä se istuu lattialla television edessä ja seuraa, miten Magnitogorsk ja Sparta Praha mittelevät Euroopan mestarijoukkueiden cupin jääkiekkofinaalissa.

Tätä ottelua kissa katsoo varsin rauhallisena, mutta välillä se huitaisee kuvaruutua tassulla. Viimeksi Sanni katseli jalkapalloa ja silloin pelaajat saivat kovemman kohtelun. Arkistosta löytyi myös pätkä innolla seurattua Suomi-Ruotsi -peliä. Katso video

Jopa urheilun edelle Sannin suosikkiohjelmaksi kiilaa kuitenkin Euronews. Uutisten aikaan kuvaruudussa kulkee koko ajan liikkuva tekstirivi, joka saa kissan todella innostumaan. Kerran Sanni katseli uutisia maatessaan television päällä ja huitoi tassullaan niin kovasti, että lopulta tietenkin keikahti lattialle. Katso video

En käsitä, millaisen logiikan perusteella Sanni toimii, mutta viherkasvien sijainti näyttää vaikuttavan oleellisesti niiden kiinnostavuuteen.

Siirtelin olohuoneessa olevia huonekasveja lähemmäs ikkunaa, jotta kasvit saisivat enemmän auringonvaloa. Aiemmin oven pielessä täysin rauhassa nököttänyt zamioculcas siirtyi neljä metriä ikkunaan päin ja johan multa pöllyää, kun Sanni tämän tästä kaivaa kukkaruukusta innoissaan multaa lattialle.

Muutenkin kissa on viime päivinä keksinyt kaikenlaista. Eräänkin kerran se päätti selviytyä olohuoneen kirjahyllyn alemmalta hyllyltä ylemmälle. Hyvä. Kun päätös on tehty, ei siinä muuta tarvitse kuin nousta takatassujen varpaille, nojata mahallaan ylähyllyyn ja kurkotella etutassuilla kohti hyllyn reunaa. En uskonut Sannin onnistuvan aikeissaan, mutta lopulta se sai etutassuillaan kiinni ylähyllyn reunasta ja veti itsensä etutassuvoimillaan hyllylle. Mahtoikohan tuntea suurta voitonriemua.

Juuri tätä kirjoittaessani Sanni päätti katsella maisemia toisen kirjahyllyn päältä - paikasta, johon kissa ei ole aiemmin edes pyrkinyt. Matkalla tippui muutama kirja, pöytälamppu siirtyi paikaltaan ja nyt heiluu taas yksi viherkasvi huolestuttavasti. Pakko käydä hakemassa kissa alas.

Takaisin niiden viherkasvien sijaintiin. Siirsin myös puisen kukkatelineen ikkunan eteen, jolloin Sanni selvästi ajatteli saaneensa uuden kiipeilypuun. Yhtä telineen kukkaa kissa käy pureskelemassa.

Jahas, tässä vaiheessa kirjoitusta Sanni kiipesi uudelleen hyllyn päälle ja kehitteli ideaa vielä pidemmälle: se kipitti vikkelästi parimetristä tauluhyllyä pitkin kolmanteen kirjahyllyyn ja istuu selvästi virnistellen kahden kukkaruukun välissä. Kissan tassut ovat jo mustat mullasta ja sen leuassa on musta multaparta. Nauran, vaikka oikeastaan itkettää. Multaa on nyt ympäri huonetta, joka puolella, ja Sanni huitoo sitä hyllyn päältä yhä laajemmalle. Jos tämä on jonkinlainen kosto, olen tainnut tehdä jotakin todella pahaa.

Valitettavasti kameran akku on juuri nyt lopussa, joten tästä hävityksen kauhistuksesta ei saa edes kuvia.