Matkalla

Teimme Sannin kanssa tässä taannoin parin päivän sukuloimismatkan. Mennessä matkustimme henkilöautossa, mikä ei jostain syystä ollut kissan mieleen. Koko matkan ajan se istui sylissäni ja naukui. Välillä se rauhoittui hetkeksi, mutta kohta konsertti alkoi taas. En ymmärrä, mistä kissan käytös johtui. Sanni on useimmiten autossa täysin rauhallinen, mutta utelias, ja se haluaa vain katsella ikkunasta ulos.

Perillä Sanni teki ensin laajan ja perusteellisen tutkimuskierroksen ja etsi talosta mielestään parhaat paikat – toisin sanoen korkeimmat. Maatessaan parvelle johtavien portaiden yläpäässä se huomasi katonrajaan asetetun täytetyn näädän. Kissa kurkki näätää pää pitkällä puolelta ja toiselta, se tuijotti ja tarkkaili, mitä tuo toinen otus mahtaisi tehdä. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä Sanni päässyt kiipeilemään näädän luokse, kissa antoi asian olla.

Vähän myöhemmin Sanni huomasi erään kaapin päällä ylväänä seisovan täytetyn korpin. Kaapin vieressä oli työpöytä, ja kissa kävi aina välillä pöydän reunalla mittailemassa välimatkaa. Sannista huomaa, milloin se aikoo hypätä, sillä se nousee istumaan takatassujensa päälle ja sen takapuoli alkaa heilua. Sen vuoksi osasin ennakoida kissan aikeet ja nostin sen kerta toisensa jälkeen pois pöydältä. Lopulta Sanni tietenkin keksi hetken, jolloin kukaan ei osannut olla varuillaan, ja pomppasi tarkasti ja siististi korpin viereen.

Olin olettanut, että kun kissa pääsee linnun kimppuun, seurauksena on sulkasato. Näin jo mielessäni lattialle kopsahtaneen korpin, joka on menettänyt puolet sulistaan. Painiottelussa irronneet sulat ovat levinneet huoneen lattialle ja niiden päällä istuu voitonriemuinen kissa. Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Sanni istui kiltisti korpin vieressä kaapin päällä ja tutki lintua, mutta ei koskenut siihen. Nähtyään tarpeeksi kissa hyppäsi itse lattialle.

Kotimatkan teimme bussilla. Sanni ei ollut koskaan aiemmin ollut bussissa, joten en ollut varma, miten se suhtautuisi – etenkään hankalan menomatkan jälkeen. Kissa oli tavalliseen tapaansa erittäin utelias. Sanni oli nukkunut aiemmin päivällä vain hetken aikaa, joten sitä väsytti todella paljon. Uteliaisuus vei silti voiton unista. Painoin penkkini takaviistoon ja yritin rauhoitella kissan nukahtamaan vatsani päälle. Hetkittäin se makailikin rauhassa ja antoi silmiensä lupsahdella kiinni. Välillä sen kuitenkin oli päästävä kurkkimaan bussin käytävällä eteen ja taakse, ettei mitään kiinnostavaa vain olisi tapahtumassa juuri sillä hetkellä ja aivan sen nenän edessä. Todettuaan, että kaikki oli rauhallista, Sanni palasi jälleen hetkeksi syliini ja sulki silmänsä. Samaa uneliasta tarkkailua jatkui koko matkan ajan, ja kissa uskalsi nukahtaa vasta kotona.