Meillä täällä kotona kameran salamavalo räpsyy vähän liiankin usein. Ei sillä ettenkö pitäisi poseeraamisesta, mutta kyllä liika on aina liikaa. Ja välillä vähän tuntuu siltä, että ottavat tahallaan kuvia kun en ole edustavimmillaan. Tai muka “pahanteossa”, pah! Sitten taas välillä kun oikein poseeraamalla poseeraat, niin jälki on varsin painokelvotonta. Hyvä esimerkki oli se vanha yläkuva, sehän oli laadullisesti todella ala-arvoinen, kamerakännykällä otettu.

Onneksi Taskinen vinkkasi Neat Image nimisen ohjelman, joka auttaa liialliseen kohinaan. Ero on kyllä huomattava. Tuo nörtimpi kuvaaja saa siihen tutustua jossain vaiheessa enemmän niin tällaisilta fiaskoilta säästytään jatkossa. Katsokaa nyt tuotakin eroa pelkästään automaattiasetuksilla.

Järjestelin hieman valokuvia ja nyt kun kamerasta tuli vastaan parissa viime jutussa viitatut kuvat niin ajattelin että jospa ne nyt sitten vihdoin saisi esille.

Ikkunalla ihmettelemässä maailman menoa.

Uusin piilopaikka löytyi kuivumassa olleen viltin alta.

“Jos ette pyörisi siinä, pääsisin takaisin tiskikaappiin.”

Kissan kekseliäisyys ja uteliaisuus ovat rajattomia. Minulla oli tänään illalla keittiössä kaapinovi auki, joten Sanni käytti harvinaisen tilaisuuden hyväkseen ja sujahti sisään. Kohta se jatkoi matalan väliseinän yli roskakaappiin. Hetken oli hiljaista, mutta sitten alkoi kuulua epämääräistä rapinaa. Ehdin juuri nähdä, kun kissa katosi roskakaapin puolelta pienen reiän kautta edelleen jonnekin keittiön laatikoston taakse.

Siinä vaiheessa minua alkoi epäilyttää ja vedin aterinlaatikon kokonaan pois, sitten kauhalaatikon, sitten seuraavan laatikon ja vielä seuraavan. Kissaa ei näkynyt missään. Ihmettelyn ja kissittelyn jälkeen Sannin pää kurkisti laatikoston takaosasta, ylhäältä tiskipöydän kolosta.

Fiksu kissa arvasi, että yritän saada sen pois uudesta piilopaikastaan, joten jouduin tekemään töitä ennen kuin sain otteen Sannista. Ja kuten olen jo aiemmin todennut, Sanni on nopea oppimaan, mutta minulta kuluu kauemmin. Piiloleikkikin käytiin toiseen kertaan jo vartin kuluttua.

Sanni on viime aikoina ulkoillut aika usein, tosin vain ikkunalla. Toisinaan se naukuu iltaisin ja kiertelee ikkunoiden luona. Silloin tiedän, että kissan mielestä minun olisi aika nousta sohvalta ja tulla päästämään se ulos.

Sanni oppi nopeasti tunnistamaan valjaista kuuluvan helinän. Jos heiluttelen niitä, kissa jättää muut asiat saman tien ja syöksyy kiireesti luokseni. Se hyppää olohuoneen ikkunan edessä olevan kiipeilypuun päälle ja jää siihen odottamaan, että saan puettua sille valjaat. Kun hihnat on kiinnitetty, Sanni astuu sivuikkunan eteen ja odottaa, että avaan sen.

Kissa istuu tai makoilee ikkunalaudalla ja seuraa hyvin kiinnostuneena kadun tapahtumia. Sille ei näytä olevan väliä, liikkuuko kadulla ihmisiä vai koiria, sillä naapuritalon katolla istuskelevat linnut ovat (tietenkin) Sannin suosikkeja.

Tämä ulkoilukuva ei esittele ikkunalla istuvaa Sannia, mutta ulkoilevan kissan kuitenkin. Kuva otettiin matkallamme pari kuukautta sitten.