Kysymys kuuluukin, koska meillä syödään tällä innolla?

Eräänä iltana tällä viikolla en löytänyt Sannia, kun olin menossa nukkumaan. Kuulin olohuoneessa pientä rapinaa, mutta en pystynyt paikallistamaan sitä. Kiersin ympyrää, tutkin mielestäni kaikki kolot ja huhuilin kissaa. Löysin Sannin vihdoin, kun korvat paljastivat sen: se oli kirjahyllyssä. Kissa oli ujuttautunut pienestä raosta kirjojen ja kirjahyllyn takalevyn väliin ja katseli touhuani uteliaana.

Kissaa ei voi huijata, vaan kyllä se on kissa, joka huijaa. Sanni ei saa mennä vessaan, mutta halusin kuivattaa siellä pyykkiä. Olin mielestäni ovela, kun pyykit ripustettuani laitoin vessan oven aivan vähän raolleen (jotta ilma kiertäisi kunnolla) ja viritin kävelysauvat kallelleen oven eteen. Ajattelin, että kuulen, jos Sanni yrittää tunkeutua vessaan.

Mitään ei kuulunut ja rakennelmani oli ennallaan vielä puolen tunnin kuluttua. Kissa kuitenkin makasi vessan matolla ja taatusti jälleen nauroi tyhmälle ihmiselle.

Edit: …ja herkkäuskoisena menin samaan retkuun vielä toistamiseen :D