Siivosin muutama päivä sitten Janoksen hiekkalaatikon ja lisäsin puhdasta hiekkaa. Janos käyttää ns. tavallista kissanhiekkaa, jota Sannilla ei ole koskaan ollut (eikä tule).

Sanni kiinnostui touhuistani ja astui Janoksen laatikkoon. Kissa rapsutteli ensin varovasti hiekkaa ja sitten vähän lujempaa. Se pyöri ympäriinsä ja kaiveli laatikkoa viitisen minuuttia ja sitten se istui vielä toiset viisi minuuttia aivan hiljaa. Lopuksi Sanni pisti hiekkalaatikkoon maate – yäk. Siinä vaiheessa piti nostaa kissa pois.

Maantiekiitäjä oli asia, joka tuli aamulla mieleen.

Nousin seitsemältä laittamaan kissoille ruokaa, mutta palasin sänkyyn. Kissat piristyivät niin, että jäivät leikkimään. Jossain vaiheessa ne keksivät alkaa juosta edestakaisin asunnossa.

Reitti kulki tietenkin sänkymme päältä. En muista, että olisin nähnyt kissan juoksevan niin lujaa kuin nuo kaksi.

Kahden kissan asunnossa on näköjään vaikea tietää, kuka syö ja miten paljon. Käytännössä arviointia kuitenkin helpottaa se, että Sanni on kovin valikoiva. Janos syö Latzia, jota Sanni ei halua edes lähestyä. Sannille taas laitetaan kerralla niin pieniä annoksia, että se syö ruoan itse heti.

Janoksella ei oikein ollut ruokahalua pariin päivään, mutta tänään sen ruokakuppi on tyhjentynyt pari kertaa. Sille taisi lopulta tulla nälkä, kuumuudesta huolimatta.

Kuumuus näyttää silti vaivaavan molempia kissoja aika pahasti. Päivisin ne enimmäkseen nukkuvat, ja juoksentelu alkaa vasta myöhään illalla.

Tänään Sanni ja vieraamme Janos (ks. Vuoroin vieraissa) lähenivät nenäkosketusetäisyydelle. Yhteiselo sujuu paremmin ja paremmin, vaikka suurta ihmetystä toisen tekemisistä on havaittavissa puolin ja toisin.