Tänään Sanni ja vieraamme Janos (ks. Vuoroin vieraissa) lähenivät nenäkosketusetäisyydelle. Yhteiselo sujuu paremmin ja paremmin, vaikka suurta ihmetystä toisen tekemisistä on havaittavissa puolin ja toisin.

Meille tuli tänään pariksi viikoksi kylään Janos. Olen tässä kuunnellut illan murinaa ja sähinää kun kissat tekevät tuttavuutta toisiinsa puolen metrin turvavälillä.

Ahdistava kuumuus tuskin auttaa tilannetta kun samaan aikaan pitäisi tutkia ja kytätä toista ja koittaa olla rauhassa viileimmässä kohtaa kämppää.

Sannilla kävi koiravieras, joka vietti meillä kaksi yötä. Koira oli vanha tuttu, joten viikonloppu sujui ihan hyvin. Alussa Sanni tosin oli varuillaan ja seurasi koiraa aivan tauotta. Kissa taisi pelätä, että vieras tekisi jotain luvatonta heti, kun silmä välttäisi.

Vierailun huvittavin tilanne sattui ensimmäisenä iltana, kun koiralle koottiin matkahäkki nukkumapaikaksi. Häkkiin livahti ensimmäisenä tietenkin Sanni ja se oli sitä mieltä, että piilopaikka kuuluu ehdottomasti sille. Kissa ilmoitti mielipiteensä nostamalla tassua uhkaavasti, kun koira aikoi tunkea päänsä häkkiin.

Kävimme tosiaan tuossa jokin aika sitten taas reissussa ja tapasin parhaat kaverini. Tässä on meistä pari kuvaa.

Sää oli matkan aikana niin hyvä, että tuota Sasua ei valitettavasti kauheasti näkynyt. Olisin mielelläni juossut sen perässä ulkona, mutta Sasun retket ovat minulle turhan pitkiä.

Brennalla oli paljon aikaa leikkiä kanssani (välillä sillä oli jopa vähän liikaa energiaa). Riehuimme vähän, ja kun alkoi väsyttää, otimme yhdessä päiväunet. Koiran vesikuppi on sen verran suuri, että siitä riitti aina minullekin, mutta Brennan ruokiin en koskenut. Koiravintiö ehti kuitenkin pari kertaa lipaista isolla kielellään minun ruokani vatsaansa. Se ahmaisi yhdellä nielaisulla sellaisen annoksen, josta minulle riittää kahteen ruokailuun. Onneksi sain aina uuden annoksen.