Sannilla taitaa olla kevättä rinnassa, kun se on viime aikoina vaikuttanut pursuavan energiaa. Tämän tästä se naukuu leikkimään tai kuljettaa leluhuiskan jalkojeni juureen ja jää tuijottamaan odottavasti. Mikäli en tarpeeksi nopeasti lähde touhuamaan, se ottaa järeämmät keinot käyttöön. Kissa kiipeää suuren kukkaruukun reunalle ja sukeltaa sisään ruukkuun. Vain takatassut ja häntä näkyvät, kun kissa rapsuttaa multaa ympäriinsä. Välillä se nousee takaisin ruukun reunalle ja tarkistaa, joko minuun tuli vauhtia. Ellen vieläkään tartu leluhuiskaan, rapsuttaminen jatkuu.

Sanni ei koskaan yksin ollessaan koske olohuoneen suurimpaan viherkasviin, joten se on selvästi huomannut minulle aran paikan ja hyödyntää sitä häikäilemättömästi.

Pienempiä kasveja kannattelevan kukkatelineen siirsin olohuoneen ikkunan edestä hieman syrjemmälle ja kannoin raapimapuun ovenpielestä ikkunan luo. Uusi sijainti muutti raapimapuun paljon aiempaa kiinnostavammaksi. Sanni on onneksi ennenkin ymmärtänyt rakennelman idean ja teroittanut puuhun kynsiään (niin se tosin tekee sohvallekin - ja sivumennen sanoen sohvalle pisteet lemmikinkestävyydestä, sillä huonekalussa ei näy jälkeäkään). Kissa ei kuitenkaan ole halunnut oleilla raapimapuun tasoilla ja alimpana olevassa kolossa se ei ole varmaan käynytkään. Nyt Sanni viihtyy raapimapuussa, koska siitä pystyy hyvin seurailemaan naapuritalon katolla istuvia lintuja ja jonkin verran myös kadulla liikkuvia ihmisiä.

Kissanminttu nääs. Sanni ei ole aiemmin ollut kissanmintusta juurikaan kiinnostunut, mutta nyt sai hiiri kyytiä pariinkin otteeseen. (Ja välillä myös provosoidessa allekirjoittaneen sormet olivat vaarassa.) Tarkkailemme tilannetta ja jos näin on, niin pitänee ostaa lisää ja pitää kameraa paremmin esillä.

Sannilla on olohuoneen sohvan alla varsinainen aarrearkku. Kaikki, mikä on lattialla, päätyy sohvan alle ja usein vieläpä niin nopeasti ja vaivihkaa, ettei esineen tiputtaja edes ehdi huomata tapahtunutta. Kaivelin pitkästä aikaa esille kaikki Sannin kätkemät tavarat. Lista on vaikuttava:

kissan kalanmuotoinen purulelu
kaksi minttusuklaapiparia
käherretty pätkä lahjanarua
suklaamunasta tullut lelu
kolme mustekynää
kuumemittari
huulirasva
tussi
sakset
yhdeksän leluhiirtä
kaksi leluhuiskua
kaksi paperiroskaa
ompeluneula ja pätkä lankaa
reseptivihkonen
sanomalehdestä repäisty artikkeli
muovinen hyllynkannatin
lääkekapseli

Leluhiiret ovat tyypillinen löydös, sillä Sannin mielestä paras tapa leikkiä hiiren kanssa on työntää lelu sohvan alle ja huitoa sitä sen jälkeen hurjasti tassulla. Tällä kertaa muuta tavaraa oli normaalia enemmän. Saksia ja neulaa etsiskelin eräänä päivänä, mutta muita esineitä en ollut ehtinyt ihmeemmin kaivata. Mukavaa niidenkin löytyminen silti oli.

Yleensä sohvanaluksen tyhjentäminen tapahtuu siten, että varustaudun Sannin pitkävartisella leluhuiskulla ja otsalampulla ja laskeudun joko kontalleni tai makaamaan mahalleni sohvan eteen. Kun aloitan tavaroiden ronkkimisen, Sanni tulee innoissaan viereeni kyyristelemään ja kurkkimaan. Kumpikohan meistä jännittää enemmän, mitä yllätyksiä pölyn seasta paljastuu… ja mahtaako kissan mielestä olla hauskempaa työntää tavaroita piiloon vai katsella minun ähinääni niitä etsiessäni.

Tänään Sanni ei ehtinyt osallistua operaatiooni, sillä se innostui heti alussa löytämästäni hiirestä, joka sisältää kissanminttua. Sain etsiskellä aarteita aivan rauhassa, kun kissa paini hiirensä kanssa.

Kun olen viime aikoina tullut kotiin, eteisessä on usein ollut ensimmäisenä vastassa pöllö. Pehmolelu tuli taloon vuoden alussa, ja Sanni teki siitä nopeasti oman ystävänsä. Välillä kissa menetti kiinnostuksensa, mutta nyt lelu on taas sen suosiossa.

Pöllön paikka on makuuhuoneessa olevan korkean hyllykön päällä. Sanni käy toisinaan nukkumassa lelun vieressä, mutta useimmiten se työntää pöllön alas lattialle ja jää katsomaan linnun lentoa. Toisinaan taas kissa painii pöllön kanssa tai nappaa lelun suuhunsa ja kanniskelee sitä ympäriinsä. Ja lelulla sentään on kokoa 2/3 kissan koosta.