Parvekkeelta on hyvä kytätä lokkeja. Vielä kun olisi vähän viileämpi ilma niin tässä voisi olla koko päivän.

Sanni ja minä kävimme tänään taas lenkillä talon käytävillä.

Kissa saa yleensä valita suunnan, mutta reitistä on muodostunut vakio: Me menemme hissillä alas, kipitämme kovaa vauhtia A- ja B-raput yhdistävän käytävän päästä toiseen ja kurkimme väliovesta A-rappuun. Sitten palaamme takaisin päin ja piipahdamme postilaatikolla. Palaamme vielä hieman takaisin päin ja pujahdamme takaovesta pihalle – mutta vain hetkeksi. Pian tulemme jälleen sisään ja omaan rappuumme ja lopuksi kiipeämme portaat kotiovelle.

Tänään kuvio poikkesi normaalista vain sen verran, että takaovella meitä vastaan tuli naapuri. Sanni tervehti häntä nousemalla takatassuilleen, laskemalla etutassut naapurin polvelle ja nuuhkimalla häntä tarkasti. Tervehdyksen jälkeen matka jatkui.

Olimme molemmat viime yön pois kotoa ja Sanni oli reilun vuorokauden verran yksin. Palasin kotiin tunti sitten ja minua odotti innostunut vastaanotto: Kissa nuoli kättä, puski ja aina välissä kehräsi. Se tunki syliin ja pyöri siinä ympyrää. Välillä se kiepsahti selälleen ja keikkui puolelta toiselle. Koko seremonian ajan sitä piti rapsuttaa.

Lopuksi Sanni meni istumaan lähimpänä ruokakuppiaan olevalle tuolille ja naukaisi. Saisiko sieltä jääkaapista sitä Purinan lohta, kiitos!

Sannille meinasi eilen käydä köpelösti, kun se hyppäsi yllättäen keittiön pöydälle. Meillä poltetaan kynttilöitä vain harvoin, koska kissaa on hankala valvoa. Eilen kuitenkin päätin saamiemme vieraiden vuoksi sytyttää kahvipöytään yhden kynttilän.

Hetki sen jälkeen, kun olimme istahtaneet alas, Sanni tupsahti pöydän reunalle. Syöksyin toiselta puolelta pöytää hätiin ja yritin estää kissaa heiluttamasta häntäänsä kynttilän yläpuolella. Sanni kääntyi ja työnsi päänsä vähän liian lähelle tulta, sillä viiksien kärjet kärähtivät. Kissaparka säikähti ja säntäsi pakoon ja minä kipitin sen perään. Selvisi, että viiksien kärjet olivat kähertyneet, mutta muuten kissa oli onneksi kunnossa.