Kevätaurinko paljastaa päivittäin erään Sannin lempipaikoista: olohuoneen ikkunassa on kissan nenän korkeudella pienistä läiskistä koostuva likaraita. Ei kovin korkea, mutta koko ikkunan levyinen.

Tänään nähtiin taas, että yksinkertaiset huvit ovat parhaita. Minulta tippui lattialle viinirypäle ja Sanni tuijotti sitä aikansa. Kun kissa vihdoin päätti varovasti koskea rypäleeseen, hauskuus alkoi. Kissa huvitti itseään pitkän aikaa juoksemalla rypäleen perässä ympäri olohuonetta. Minun osani leikissä oli kaivaa rypäle toistuvasti pois sohvan alta ja muista hankalista paikoista.

Nyt tarvitsisi keksiä joku samankaltainen, mutta ei-pilaantuva lelu, jolla viinirypäleen voisi korvata.

Sannilla on olohuoneen sohvan alla varsinainen aarrearkku. Kaikki, mikä on lattialla, päätyy sohvan alle ja usein vieläpä niin nopeasti ja vaivihkaa, ettei esineen tiputtaja edes ehdi huomata tapahtunutta. Kaivelin pitkästä aikaa esille kaikki Sannin kätkemät tavarat. Lista on vaikuttava:

kissan kalanmuotoinen purulelu
kaksi minttusuklaapiparia
käherretty pätkä lahjanarua
suklaamunasta tullut lelu
kolme mustekynää
kuumemittari
huulirasva
tussi
sakset
yhdeksän leluhiirtä
kaksi leluhuiskua
kaksi paperiroskaa
ompeluneula ja pätkä lankaa
reseptivihkonen
sanomalehdestä repäisty artikkeli
muovinen hyllynkannatin
lääkekapseli

Leluhiiret ovat tyypillinen löydös, sillä Sannin mielestä paras tapa leikkiä hiiren kanssa on työntää lelu sohvan alle ja huitoa sitä sen jälkeen hurjasti tassulla. Tällä kertaa muuta tavaraa oli normaalia enemmän. Saksia ja neulaa etsiskelin eräänä päivänä, mutta muita esineitä en ollut ehtinyt ihmeemmin kaivata. Mukavaa niidenkin löytyminen silti oli.

Yleensä sohvanaluksen tyhjentäminen tapahtuu siten, että varustaudun Sannin pitkävartisella leluhuiskulla ja otsalampulla ja laskeudun joko kontalleni tai makaamaan mahalleni sohvan eteen. Kun aloitan tavaroiden ronkkimisen, Sanni tulee innoissaan viereeni kyyristelemään ja kurkkimaan. Kumpikohan meistä jännittää enemmän, mitä yllätyksiä pölyn seasta paljastuu… ja mahtaako kissan mielestä olla hauskempaa työntää tavaroita piiloon vai katsella minun ähinääni niitä etsiessäni.

Tänään Sanni ei ehtinyt osallistua operaatiooni, sillä se innostui heti alussa löytämästäni hiirestä, joka sisältää kissanminttua. Sain etsiskellä aarteita aivan rauhassa, kun kissa paini hiirensä kanssa.

Teimme Sannin kanssa tässä taannoin parin päivän sukuloimismatkan. Mennessä matkustimme henkilöautossa, mikä ei jostain syystä ollut kissan mieleen. Koko matkan ajan se istui sylissäni ja naukui. Välillä se rauhoittui hetkeksi, mutta kohta konsertti alkoi taas. En ymmärrä, mistä kissan käytös johtui. Sanni on useimmiten autossa täysin rauhallinen, mutta utelias, ja se haluaa vain katsella ikkunasta ulos.

Perillä Sanni teki ensin laajan ja perusteellisen tutkimuskierroksen ja etsi talosta mielestään parhaat paikat - toisin sanoen korkeimmat. Maatessaan parvelle johtavien portaiden yläpäässä se huomasi katonrajaan asetetun täytetyn näädän. Kissa kurkki näätää pää pitkällä puolelta ja toiselta, se tuijotti ja tarkkaili, mitä tuo toinen otus mahtaisi tehdä. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä Sanni päässyt kiipeilemään näädän luokse, kissa antoi asian olla.

Vähän myöhemmin Sanni huomasi erään kaapin päällä ylväänä seisovan täytetyn korpin. Kaapin vieressä oli työpöytä, ja kissa kävi aina välillä pöydän reunalla mittailemassa välimatkaa. Sannista huomaa, milloin se aikoo hypätä, sillä se nousee istumaan takatassujensa päälle ja sen takapuoli alkaa heilua. Sen vuoksi osasin ennakoida kissan aikeet ja nostin sen kerta toisensa jälkeen pois pöydältä. Lopulta Sanni tietenkin keksi hetken, jolloin kukaan ei osannut olla varuillaan, ja pomppasi tarkasti ja siististi korpin viereen.

Olin olettanut, että kun kissa pääsee linnun kimppuun, seurauksena on sulkasato. Näin jo mielessäni lattialle kopsahtaneen korpin, joka on menettänyt puolet sulistaan. Painiottelussa irronneet sulat ovat levinneet huoneen lattialle ja niiden päällä istuu voitonriemuinen kissa. Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Sanni istui kiltisti korpin vieressä kaapin päällä ja tutki lintua, mutta ei koskenut siihen. Nähtyään tarpeeksi kissa hyppäsi itse lattialle.

Kotimatkan teimme bussilla. Sanni ei ollut koskaan aiemmin ollut bussissa, joten en ollut varma, miten se suhtautuisi - etenkään hankalan menomatkan jälkeen. Kissa oli tavalliseen tapaansa erittäin utelias. Sanni oli nukkunut aiemmin päivällä vain hetken aikaa, joten sitä väsytti todella paljon. Uteliaisuus vei silti voiton unista. Painoin penkkini takaviistoon ja yritin rauhoitella kissan nukahtamaan vatsani päälle. Hetkittäin se makailikin rauhassa ja antoi silmiensä lupsahdella kiinni. Välillä sen kuitenkin oli päästävä kurkkimaan bussin käytävällä eteen ja taakse, ettei mitään kiinnostavaa vain olisi tapahtumassa juuri sillä hetkellä ja aivan sen nenän edessä. Todettuaan, että kaikki oli rauhallista, Sanni palasi jälleen hetkeksi syliini ja sulki silmänsä. Samaa uneliasta tarkkailua jatkui koko matkan ajan, ja kissa uskalsi nukahtaa vasta kotona.

Sanni on kova tyttö katsomaan urheilua televisiosta. Tälläkin hetkellä se istuu lattialla television edessä ja seuraa, miten Magnitogorsk ja Sparta Praha mittelevät Euroopan mestarijoukkueiden cupin jääkiekkofinaalissa.

Tätä ottelua kissa katsoo varsin rauhallisena, mutta välillä se huitaisee kuvaruutua tassulla. Viimeksi Sanni katseli jalkapalloa ja silloin pelaajat saivat kovemman kohtelun. Arkistosta löytyi myös pätkä innolla seurattua Suomi-Ruotsi -peliä. Katso video

Jopa urheilun edelle Sannin suosikkiohjelmaksi kiilaa kuitenkin Euronews. Uutisten aikaan kuvaruudussa kulkee koko ajan liikkuva tekstirivi, joka saa kissan todella innostumaan. Kerran Sanni katseli uutisia maatessaan television päällä ja huitoi tassullaan niin kovasti, että lopulta tietenkin keikahti lattialle. Katso video

Saimme Sannin kanssa jouluaatonaattona liput päivän viimeiseen junaan. Lipunmyyjä totesi, että lemmikkipaikkoja oli vapaana enää muutama kappale ja vain siinä yhdessä junassa.

Matkan aikana Sanni ei saanut nukuttua, koska se oli liian utelias junanvaunun tapahtumista ja tarpeeksi rohkea lähteäkseen seikkailemaan. Kissa pyöri lattialla istuimeni ympärillä, sai osakseen ihastelua ja ehti tutustua kahteen koiraan. Toinen koirista oli tottunut kissoihin, eikä se siksi välittänyt Sannista paljoakaan. Toinen oli vasta kolmen kuukauden ikäinen pentu ja niin innoissaan kaikesta, ettei se jaksanut keskittyä Sanniin kuin muutaman nopean nuuhkaisun verran.

Perillä Sanni on ollut yhtä ihastunut Sasu-kissaan kuin aina ennenkin. Missä Sasu, siellä Sanni. Ystävyyttä tosin rajoittaa se, ettei Sanni pääse ulos kuin jonkun sylissä. Kesäisin kissaa on talutettu valjaissa pitkin pihaa, mutta nyt en viitsi päästää sitä rapaamaan itseään. Ei Sanni tosin ole muuta kaivannutkaan, vaan on ollut tyytyväinen päästyään muutaman kerran päivässä verannalle seuraamaan ulkomaailman ihmeitä.

Sisällä joulukuusi on edelleen pystyssä ja itse asiassa täysin koskematon. Sannilla on tainnut olla sen verran paljon kaikkea muuta tekemistä, etteivät tylsät kuusenpallot ole kiinnostaneet sitä.

Brenna-koira mielellään nuolisi Sannia ja juoksisi kissan kanssa ympäriinsä. Sanni ei oikein arvosta hyviä aikeita - ei arvostanut varsinkaan sillä kerralla, kun Brenna leikistä innostuneena rojahti makaamaan kissan päälle. Sanni ei puolustautuessaan yleensä käy koiran kimppuun, vaan joko melko hellästi taputtelee koiraa nenälle tai pakenee jonnekin koiran ulottumattomiin. Tosipaikan tullen kissa etsii koiran korvan (koira tosin arvaa, mitä tuleman pitää ja yrittää painaa korvat tiukasti taakse) ja näykkäisee, jolloin koira ymmärtää yskän ja perääntyy hetkeksi. Toisinaan Brenna ja Sanni kyllä nukkuvat sopuisasti nenät vastakkain.