Siivosin muutama päivä sitten Janoksen hiekkalaatikon ja lisäsin puhdasta hiekkaa. Janos käyttää ns. tavallista kissanhiekkaa, jota Sannilla ei ole koskaan ollut (eikä tule).

Sanni kiinnostui touhuistani ja astui Janoksen laatikkoon. Kissa rapsutteli ensin varovasti hiekkaa ja sitten vähän lujempaa. Se pyöri ympäriinsä ja kaiveli laatikkoa viitisen minuuttia ja sitten se istui vielä toiset viisi minuuttia aivan hiljaa. Lopuksi Sanni pisti hiekkalaatikkoon maate – yäk. Siinä vaiheessa piti nostaa kissa pois.

En olisi uskonut, mutta tulipahan sitten koettua tämäkin: Sanni jätti ensimmäistä kertaa ulkoilun väliin. Yleensä meillä ulkoillaan vain ikkunalaudalla, mutta sinnekin Sannilla on usein niin kova hinku, että se naukuu kovaäänisesti tahtonsa ilmoille. Tai jos lähestynkään ikkunaa – suljettua tai avointa – kissa säntää välittömästi paikalle.

Tullessani tänään töistä Sanni halusi välittömästi ikkunalle ja ennen kuin ehdin pukea sille valjaita se ehti jo pitää pienen konsertin. Lopulta avoin ikkuna ei kuitenkaan houkutellut – kissa varmasti tunsi polttavan auringon liian kuumaksi, sillä se kääntyi kannoillaan ja häipyi paikalta. Tänään olikin niin helteistä, etten ihmettele.

Kissaa ei voi huijata, vaan kyllä se on kissa, joka huijaa. Sanni ei saa mennä vessaan, mutta halusin kuivattaa siellä pyykkiä. Olin mielestäni ovela, kun pyykit ripustettuani laitoin vessan oven aivan vähän raolleen (jotta ilma kiertäisi kunnolla) ja viritin kävelysauvat kallelleen oven eteen. Ajattelin, että kuulen, jos Sanni yrittää tunkeutua vessaan.

Mitään ei kuulunut ja rakennelmani oli ennallaan vielä puolen tunnin kuluttua. Kissa kuitenkin makasi vessan matolla ja taatusti jälleen nauroi tyhmälle ihmiselle.

Edit: …ja herkkäuskoisena menin samaan retkuun vielä toistamiseen :D