VR löi taas ällikällä.

Kissan kanssa on tullut istuttua monta monituista kertaa junassa. Eräällä kerralla, kun lemmikkivaunu oli melkein tyhjä, levitin Sannin pyyhkeen vieressäni olevalle istuimelle ja kissa meni pyyhkeelle makoilemaan. Ja tunnustan, ei ollut ensimmäinen kerta.

Pian konduktööri tuli tarkistamaan liput. Mies totesi, että hänen puolestaan kissa saa olla paikallaan – varsinkin, kun penkin suojana on pyyhe… mutta..! Kuulemma, jos tarkastaja tulee, omalla penkillä makaavasta kissasta pitää maksaa ihmisen hinta. Siis täh? Lähes tyhjässä vaunussa pitäisi istua kuin sillit purkissa?

Uudelleen äimistyin, kun konduktööri vielä selitteli pahoitellen, että tällaiseen päätökseen on tultu, koska Etelä-Suomessa käyttäydytään kuten käyttäydytään. Mitä hyvänen aika siellä tapahtuu?

Kävimme viikonloppuna Virroilla ja Sanni pääsi vaihteeksi ulkoilemaan moneen otteeseen. Hämmästyttävin hetki oli, kun se kesken juoksemisen lähti kipuamaan puuhun.

Yllättävä veto sisäkissalta, onneksi hihnan päässä ei kovin ylös päässyt.

Alkaa vaikuttaa siltä, ettei Sanni pidä pendolinossa matkustamisesta. Kissa on tottunut junamatkustaja, mutta silti se on levoton aina, kun käytämme pendolinoa. Usein vaihdamme kesken matkan pikajunaan, ja silloin kissa rauhoittuu. Ajattelinkin jatkossa välttää modernia junakalustoa mahdollisuuksien mukaan.

Kuukauden hoitotauon päätteeksi Sanni päätti nukkua yön jalkopäässäni vieden 40% peitosta. Tässä käydään ensi yönä neuvottelut nukkumisjärjestelyistä tai testataan auttaako pieni lisähoitoaika löytämään uuden oman kopan.

Sinällään positiivista että Sanni tiesi missä ne omat kaverit ovat kun on kuitenkin kuukauden nukkunut toisaalla koiran ja parin kissan kanssa.