Sanni on ruokansa suhteen valikoiva, eikä se pidä ihmisille tarkoitetusta ruoasta (poikkeus säännöstä on kalkkunaleike). Koska kissaa ei kiinnosta, en ole tottunut sijoittamaan lautastani kissan ulottumattomiin (missähän sellainen paikka edes olisi?). Eilen yllätyinkin, kun näin  Sannin lipomassa innokkaasti jogurttia kulhostani. Vahinko oli jo tapahtunut, joten annoin sen jatkaa herkutteluaan rauhassa.

Yleensä ostan Sannille tuttuja ruokia, joita se varmasti syö. Joskus kokeilen jotakin uutta, joka on tarjouksessa. Eilen ostin Gourmet Perleä 8 annospussin pakkauksen, koska sen sai eurolla. Olen kerran aiemmin tarjonnut Sannille Perle-ruokaa, mutta silloin kissa nyrpisteli nenäänsä. Nyt neljästä mausta on kokeiltuna kaksi (turskaa&katkarapuja ja lohta&katkarapuja) ja ainakin niitä Sanni söi. Voin jo sanoa, että ainakaan rahat eivät menneet hukkaan.

Meidän Sanni, joka tavallisesti syö vain Gourmet Goldia ja sitäkin vain juuri tiettyjä makuja, söi tänä iltana pitsaa. Ostin itselleni pakastepitsan, paiston sen ja söin. Jätin kuivat ja kovat reunat, joissa tosin oli vähän juustoa pinnalla.

Sanni löysi lautaseni ja lipoi ruokaa aluksi kokeilevasti. Ilmesesti kissa piti mausta, koska se yritti purra pitsasta paloja. Taisi taas päteä vanha sananlasku vihreämmästä ruohosta aidan toisella puolella.

Sanni ei suostunut syömään matolääkettä, ei sitten niin millään. Edes klassinen “sekoitetaan se ruuan sekaan” -temppu ei näytä toimivan kissalle samalla tapaa kuin koiralle. Nehän syövät mitä vain kun ensin sanoo “istu” ja perään “hyvä” kun tarjoaa makupalaa – olipa se sitten oikea makupala tai lääkettä.

Nyt söin pari nakkia iltapalaksi. Meinasi tulla kiire kun Sanni säntäsi apaijlle. Ennen sille ei ole kelvannut herkuista kuin kalkkunaleike, mutta nyt se katseli silmät kiiluen iltapalaani ja hotki tarjoamani maistiaiset. Ehkä se vielä oppii arvostamaan muitakin herkkuja, tosin sitten pitää pitää entistä parempaa huolta lautasesta.