Tapahtui tässä eräänä päivänä: Ystäväni tuli käymään meillä, ja Sanni odotti tulijaa tapansa mukaan eteisessä ovensuussa. Kun avasin ovea, vieras säikähti kissan pujahtavan ulos. Rauhoittelin häntä sanomalla, että eläin on kyllä utelias, mutta ei koskaan astu ovesta.

Samassa kissa kuitenkin paineli käytävään ja oli jo pitkällä ennen kuin ehdin sen perään. Onneksi ihmetys sai Sannin hidastamaan vauhtiaan ja sain sen kiinni.

Sananlasku sanoo ainakin, että poikkeus vahvistaa säännön. Toisaalta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Varmasti on vielä pari sanontaa, jotka minun olisi kannattanut pitää mielessä.

Kaikki uusi on aina kivaa. Makuuhuoneen patterin päällä oli kuivumassa pieni froteepyyhe, mutta se putosi. Kankaanpalan löysi lattialta Sanni, jonka mielestä se oli oivallinen nukkumapaikka. Nyt kissa on nukkunut pyyhkeen päällä jo monta yötä. Ajattelin, että antaa kissan pitää patjansa ja ehtiihän sen laittaa pesuun, kun kissa kyllästyy.

Kun tulin tänään kotiin, se ei tullut ovelle vastaan. Yleensä se aina tulee, mutta en kuitenkaan aivan heti alkanut etsiä sitä. Kun sitä ei näkynyt vielä hetken eikä kahdenkaan kuluttua, aloin huhuilla. Ei merkkiäkään.

Kävin läpi tavallisimmat paikat, joissa se viettää aikaansa. Se ei ollut makuuhuoneessa pienen vaatekaapin päällä. Se ei ollut keittiön kaapin päällä. Se ei ollut olohuoneen sohvalla eikä ikkunalaudalla eikä edes raapimapuun tunnelissa.

Seuraavaksi tutkin vähemmän todennäköiset paikat, mutta se ei ollut ainakaan sohvan takana. Hetken jo luulin kuulleeni jotakin sängyn alta, mutta ei se kuitenkaan ollut sielläkään.

Avasin ikkunan, mikä on yleensä takuuvarma houkutin, mutta tällä kertaa kikka ei toiminut.

Sitten minun piti jo siirtyä vaikeampiin paikkoihin, kuten makuuhuoneen suureen vaatekaappiin. Tarkastin kaapin hylly hyllyltä siltä varalta, että se olisi päässyt kaappiin, kun Sakari on hakenut vaatteitaan. Ei se ollut paitojen välissä.

Pian jouduin jo soittamaan Sakarille ja kysymään, missä Sanni oli, kun hän lähti kotoa. “Vaatekaapin päällä. Ei, odota, keittiössä syömässä sittenkin.”

No siitä tiedosta ei ollut apua. Oli koluttava ihan joka paikka.

Siellä se sitten oli, pienessä vaatekaapissa, kerällä alimmalla hyllyllä. Katseli sen näköisenä, että hei vaan, turhaan huolehdit – mukavastihan aika meni täälläkin.

En todellakaan tiedä, miten se sinne pääsi, koska kaappia ei ole avattu koko päivänä ja oven edessä oli käsityöpussi. Ovet olivat tiukasti kiinni.

Hyvä, että löytyi.

Vaihdoin nukkumaan vaatekaapin puolelle sänkyä ja Sanni huomasi tilaisuutensa tulleen. Ensimmäisenä aamuna – sunnuntaina kello 06:25 – Sanni hyppäsi kaapin päältä mahalleni eikä lattialle kuin normaalisti. Tänä aamuna Sanni hyppäsi uudelleen sänkyyn, mutta ei osunut kun nukuin sopivasti kyljelläni. Tässä mietin uskallanko ummistaa silmäni ja valmistautua aamuiseen hyökkäykseen.

Sanni innostui todella paljon ikkunan ulkopuolella nököttäneestä yöperhosesta. Kissa oli kuin tulisilla hiilillä tepastellessaan ikkunalaudalla, ja sillä hännän vispauksella olisi jo vatkannut ison määrän kermaa.