Olimme molemmat viime yön pois kotoa ja Sanni oli reilun vuorokauden verran yksin. Palasin kotiin tunti sitten ja minua odotti innostunut vastaanotto: Kissa nuoli kättä, puski ja aina välissä kehräsi. Se tunki syliin ja pyöri siinä ympyrää. Välillä se kiepsahti selälleen ja keikkui puolelta toiselle. Koko seremonian ajan sitä piti rapsuttaa.

Lopuksi Sanni meni istumaan lähimpänä ruokakuppiaan olevalle tuolille ja naukaisi. Saisiko sieltä jääkaapista sitä Purinan lohta, kiitos!

Sannille meinasi eilen käydä köpelösti, kun se hyppäsi yllättäen keittiön pöydälle. Meillä poltetaan kynttilöitä vain harvoin, koska kissaa on hankala valvoa. Eilen kuitenkin päätin saamiemme vieraiden vuoksi sytyttää kahvipöytään yhden kynttilän.

Hetki sen jälkeen, kun olimme istahtaneet alas, Sanni tupsahti pöydän reunalle. Syöksyin toiselta puolelta pöytää hätiin ja yritin estää kissaa heiluttamasta häntäänsä kynttilän yläpuolella. Sanni kääntyi ja työnsi päänsä vähän liian lähelle tulta, sillä viiksien kärjet kärähtivät. Kissaparka säikähti ja säntäsi pakoon ja minä kipitin sen perään. Selvisi, että viiksien kärjet olivat kähertyneet, mutta muuten kissa oli onneksi kunnossa.

Viime yönä kadulta talomme edestä kuului jokin kova pamaus. Sanni oli vieressäni sängyssä, ja äänen kuullessaan se nousi istumaan ja kurkotteli ikkunaa kohti. Sälekaihtimet olivat kuitenkin kiinni, joten kissa ei nähnyt ulos.

Fiksu kissa loikkasi sängystä ja paineli olohuoneeseen, jonka ikkunat nekin ovat kadulle päin.